Törmäsin tekstiin Tien teologiasta.

 

Lainaan Matleena Pinolan kirjaa Luottamuksen kultalanka:

 

"Minä olen tie", Jeesus sanoi. "Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." Jeesus antaa lupauksen, että tien päässä on jotain, mihin kannatta kulkea. Tie kantaa eteenpäin askel askeleelta. Tie avautuu edessämme, vaikka emme tiedäkään, mitä on mutkan takana...

 

Tien teologiaa tehdään siellä, missä kuljetaan yhteistä matkaa, kannetaan yhdessä arjen kuormaa ja etsitään tietä eteenpäin.

 

 

Minun elämäni matka on ollut niin täynnä yllätyksiä, että jo vuosia sitten joku totesi, että jos siitä kirjoittaisi kirjan niin, kukaan ei uskoisi, että se on totta. Matka jatkuu ja mutkia riittää. Joku mutka opetti, ettei kannata kysellä miksi. Kapasiteetti ei vain riitä kaiken ymmärtämiseen ja vastaan on tullut useampi sellainen vastaus miksi-kysymykseen, etten tosiaan olisi halunnut etukäteen tietää.