Sairaalan ovella oli kulunut kehoite sulkea kännykkä. Liekö ajankohtainen? Moni näytti kävelevän ohi kyltistä välittämättä. Laitoin omani yhteydettömään tilaan. Olin unohtanut rannekellon, joten muutaman kerran piti kännkkä kuitenkin kaivaa esiin. Surffilauta sai pysyä kassissa.

Aluksi oli tarve puuhata jotain. Selailin luettavaksi jätettyjä lehtiä. Vähitellen levoton mieli alkoi rauhoittua. Ihmisiä tuli ja meni, joku istui pidempäänkin. Muutama kaipasi jännityksensä keskellä juttuseuraa. Vaihdoimme hetken ajatuksia. Tuntui hyvältä huomata, että pieni jaettu hetki vei ajatukset pois jännityksestä ja näytti helpottavan.

Eväsleipää arastelin, leviääkö tuoksu häiritsevänä paastoavien potilaiden neniin. Yritin syödä huomaamattomasti. Huomasin keskittyväni jokaiseen suupalaan. Leipä maisiui ja tuntui erityiseltä. Olin läsnä hetkessä. Mieleen nousivat hiljaisuudenretriittien yksinkertaiset, maistuvat ateriat.

Odotustila näytti keskeneräiseltä ja autiolta: Haalean väriset taulut. Muutamia infolappusia. Monenlaisia harmaanruskeita tuoleja. Kaikki aseteltu riveihin seinien viereen. Keskellä pieni pöytä, jolla muutama lehti ja termospullossa vettä, muovimukeja janoisia varten. Paljon tyhjää tilaa ja ajatus, ettei mukavuuksia tarvita. Kukaan ei vietä tilassa pitkää aikaa.

Tässä tilassa vain odotetaan, että jostain tulisi joku, kutsuisi nimeltä ja ohjaisi eteenpäin.

Tyhjä tila ja tyhjä hetki tarjosivat yllättävän lahjan, tauon vain olla. Mieleen nousi ajatus, että tässä tilassa huokaillaan Jumalan puoleen tulevaa toimenpidettä pelätessä tai läheisen puolesta jännittäessä. Ehkä tyhjä tila olikin enkeleitä varten? Huomasin, kuinka ihmiset olivatkin toisilleen enkeleinä, helpotuksen tai lohdutuksen tuojina.

Erityisesti mielessä on, että Jeesuksen porukkaan kelpasivat inhimilliset ihmiset. Hän oli valinnut opetuslapsikseen epäilijän, hylkääjän, kavaltajan, pelkääviä ja erehtyviä ihmisiä. Hän pesi kaikkien heidän jalkansa. Hän jakoi ehtoollisen heille kaikille, ei estänyt ketään, ei asettanut rajaa. Rajat tulivat ihmisten kautta, heidän mielistään ja valinnoistaan. Jumala oli valmis yhteyteen kaikkien kanssa.

Hän on.

Näin, että sinun on paha olla.

Ohittaessasi ristin parahdit:

F U kirkko, kun et auta!

Jumala, en tiedä miksi hänen on niin paha olla.

Auta häntä,

auta niin että hän löytää tiensä takaisin tuohon kirkkoon

ja voi ylistää Sinua, jolle mikään ei ole mahdotonta.

Mikään ei vie eteenpäin,

ahdistus vain kasvaa.

Sinä pysäytät minut.

Otat tiukasti syliin ja heijaat.

Heijaat autonpesuharjoilla,

suojassa veden kohinan keskellä.

Radion ääni katoaa.

Suojaat minua somen ja puhelimen ärsykkeiltä.

Olen hetken vain itseni

ja Sinun kanssasi.

Kun hetki on mennyt, edessäni aukeaa ovi

kohti jotain, mitä ei äsken ollut.

​

Otan seuraavan tehtävän

ja seuraavan kokouksen,

seuraavat ihmiset

rauhassa vastaan.

Antaa elämän taas tulla.

minun yksinäisyyteni Sinun silmiesi alla.

Ps 32:10 "..joka Herraan turvaa, häntä ympäröitsee armo."

MInulla on tämä hetki!

Kokeilujen kautta:

Ensin oli mies ja sitten nainen.

Sitten oli kiertokulku syntymästä kuolemaan.

Oli vuoden kierto. Oli elämää ja liikettä.

Kasvit kylväytyivät ja asettuivat niille parhaiten soveltuville paikoille.

Ihmiset asettuivat itselleen parhaiksi luulemilleen paikoille ja elivät miten taisivat. Parhaat konstinsa he opettivat lapsilleen. Niin kehitys kehittyi.

Syntyi toimivia systeemeitä ja kaikkea kummallista. Syntyi myös insinööri.

Kiertokulku antoi insinöörien insinöörille mahdollisuuden kokeilla aina jotain uutta, vuosi vuodelta, kärpänen kärpäseltä ja insinööri insinööriltä.

Käsityöläismeininkiä, luomista, purkamista, luomista taas ja säätämistä. Taidettakin? Jatkuvaa seurantaa, läsnäoloa ja huolehtimista.

Tyhjä risti nostaa meleen Jeesuksen elämän syntymästä kuoleman kautta ylösnousemukseen.

Luoja maalaa alttaritaulun.

Rstin puulle lennähtää lintu.

Pyhä Henki ei ole lintu, ei sen lento tai laulu,

mutta Pyhän Hengen vaikutusta on hetken ja kuvan mieleen nostama ajatus Jumalan huolenpidosta.

Lainaan Matleena Pinolan kirjaa Luottamuksen kultalanka:

"Minä olen tie", Jeesus sanoi. "Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." Jeesus antaa lupauksen, että tien päässä on jotain, mihin kannatta kulkea. Tie kantaa eteenpäin askel askeleelta. Tie avautuu edessämme, vaikka emme tiedäkään, mitä on mutkan takana...

Tien teologiaa tehdään siellä, missä kuljetaan yhteistä matkaa, kannetaan yhdessä arjen kuormaa ja etsitään tietä eteenpäin.

Minun elämäni matka on ollut niin täynnä yllätyksiä, että jo vuosia sitten joku totesi, että jos siitä kirjoittaisi kirjan niin, kukaan ei uskoisi, että se on totta. Matka jatkuu ja mutkia riittää. Joku mutka opetti, ettei kannata kysellä miksi. Kapasiteetti ei vain riitä kaiken ymmärtämiseen ja vastaan on tullut useampi sellainen vastaus miksi-kysymykseen, etten tosiaan olisi halunnut etukäteen tietää.